Aarretalo

Opiskelen ohjaustoiminnan artesaaniksi. Aloitin opiskelun syksyllä 2021 ja valmistuminen häämöttää toivottavasti keväällä 2023. Koulutuksessa olen päässyt kokeilemaan monia erilaisia, uusia ja ennestään tuttuja käsityötekniikoita. Toivon tulevaisuudessa pääseväni työskentelemään virikeohjaajan työtehtäviin vanhustenhuollossa tai mielenterveys- ja päihdekuntoutuksessa. Pohjakoulutukseltani olen lähihoitaja ja aikaisemmin työskennellessäni ryhmien ohjaaminen ja suunnittelu on tullut tutuksi. Olen huomannut luovat menetelmät hyödyllisiksi kuntoutuksen eri osa-alueilla ja halusin tulla oppimaan lisää. Koulutuksen aikana olen päässyt suunnittelemaan kankaiset kalenterin kannet ja toteuttamaan erilaisia kudonta projekteja. Innolla odotan kevättä ja mitä uutta se tuo tullessaan. 

 Kankaita olen kierrättänyt aina. Jo pikkulikkana sain isoisäni vaatturinverstaalla ihania nahka- ja kangaspaloja leikkeihini. Vaatturi -ukkini oli sodankäynyt mies ja materiaalit käytettiin tarkkaan. Sain ne kaikkein pienimmät tilkut, mitä ei muuhun voinut käyttää. Aika pienestä asti olen tehnyt barbeille nahkahameita ja toppeja. Ja housuja oikeista pukukankaista. Harmikseni niitä ei ole säästössä.  Kotona myös oli tavallista, että vanha vaate uudistettiin (lue: tuunattiin) ja esimerkiksi pieneksi jäänyt villapaita purettiin ja langasta neulottiin jotain uutta. Hyvin on muistissa myös, miten 80-luvulla istuin mummin kanssa pihakeinussa leikkaamassa vanhoja lakanoita, verhoja ja vaatteita matonkuteiksi. Mummi opetti käännökset ja sitten sakset vaan suihki!  Valmistamiani koristetyynynpäällisiä Kun Loimaalle tuli 80-luvulla kirpputori, oli se täynnä aarteita. Hauskaa oli, että kovin monet eivät sinne alkuvuosina kehdanneet mennä, joten meillä jotka kehtasimme, oli valinnan...