Marjo Sulonen yrittäjäksi Vorssan verhossa; juttu Seutu Sanomissa 2.9.2015

http://www.seutu-sanomat.fi/uutisehttp://www.seutu-sanomat.fi/uutiset/547-vanha-haave-loytyi-uudelta-polultat/547-vanha-haave-loytyi-uudelta-polulta

Vanha haave löytyi uudelta polulta

 

Verho- ja kangaskauppiaaksi elokuussa ryhtynyt Marjo Sulonen työskenteli aiemmin Tammelan mailatehtaalla, ensin vaiheompelijana ja sittemmin silkkipainajana sekä pääluottamusmiehenä.

– Suunnittelin opiskelemaan lähtemistä jo vaiheompelijan työni loputtua. Eivät ne sitten päästäneetkään minua lähtemään, vaan jatkoin silkkipainajana ja tekivät ne minusta vielä pääluottamusmiehenkin. En kuitenkaan osannut työstä kieltäytyä, joten sinne jäin.

Sulosen työt päättyivät joulukuun 2013 lopussa, mutta jo tammikuun seitsemäntenä päivänä hän istui koulunpenkillä.

– Kotiin en halunnut jäädä, mutta eipä tässä iässä ole enää helppo työllistyä. Suunnittelin aluksi verhoilijan opintoja, mutta ajomatkat olisivat venyneet liian pitkiksi.

Sulonen päätyi Loimaan ammatti- ja aikuisopistoon opiskelemaan sisustusalan artesaaniksi.

– Kouluun palaaminen varttuneemmalla iällä vaati totuttelua, kun oli tottunut, että työt jäivät aina työmaalle ovien sulkeuduttua. Koulutyöt sen sijaan seurasivat perässä, Sulonen naurahtaa.

Sisustusalan artesaanin opinnot tuntuivat Sulosesta mukavilta, sillä opintoihin liittyy paljon käytännön tekemistä.

– Sisustussuunnittelijaksi minusta ei olisi. Artesaanit taas pääosin keskittyvät sisustustuotteiden valmistamiseen.

Sulosen on määrä valmistua joulukuussa. Hän suorittaa näyttöjä yritystoimintansa lomassa.

Elämä yllätti

Sulonen suoritti opintoihinsa liittyvän työharjoittelujakson forssalaisessa pitkän linjan kangaskaupassa, Leinon Verhossa. Kesällä hän työllistyi yrityksessä kesätyöntekijänä.

– Opiskellessa tuli tietysti halu päästä tienaamaan. Mietin omaa yritystä jo silloin, mutta kaupungista löytyy paljon kilpailua. Joskus elämässä asiat kuitenkin järjestyvät yllättäen, sillä Leinon Verhon omistaja soitti ja kysyi, haluaisinko ostaa yrityksen. Sain vain päivän miettimisaikaa, missä ajassa piti selvitellä asioita yrityskeskuksessa ja kysyä pankilta rahoitusta. Päätin kuitenkin ostaa kilpailijan pois alta, Sulonen sanoo.

Sulonen on tyytyväinen valittuaan yrittäjyyden.

– Ikää tulee ja haaveet unohtuu, mutta jostain ne aina löytyvät uudelleen. Pitää katsoa, minne tämä polku vie. On minua varoiteltukin, kun ei taida olla nousukautta edes näkyvissä, mutta olen sitä mieltä, että kaikkea pitää kokeilla.

Miniä makutuomarina

Vorssan Verho uudistaa jonkin verran kangasvalikoimaansa, lisäksi myyntiin on luvassa lisää ompelutarvikkeita. Sulonen ompelee mahdollisuuksien mukaan myymälään myyntiin esimerkiksi tyynyjä, päiväpeitteitä tai kaitaliinoja.

– Itselläni on ehkä hieman rajoittunut maku, eikä myymälässä voi olla vain sellaisia kankaita, joista minä tykkään. Tämän vuoksi kutsuin miniäni makutuomariksi toimittajan varastolle. Itse kaipaan sisustukseeni värejä ja makuni on ehkä tummanpuhuva, kun taas miniäni pitää enemmän vaaleista sävyistä, Sulonen naurahtaa.

Sulosen mukaan tänä syksynä näkyy erityisesti printtipainatettua kangasta.

– Jotkut kuoseista ovat hyvinkin nuorekkaita. Tosin kaikki on omista mieltymyksistä kiinni. Kerran eräs kahdeksankymppinen rouva tiuskaisi kukkakuosista, että hän ei ainakaan mitään mammaverhoja halua, ja toisaalta yhtä lailla nuorempi asiakas voi viehättyä maalaisromanttisesta tyylistä. Makuja on niin monenlaisia, Marjo Sulonen hymyilee.

Vorssan Verhossa osa-aikaisena työntekijänä jatkaa myös Hanna Välimäki.

Noora Rauhala

Noora Rauhala