Kiertotaloustuotteen valmistaminen - koristetyynynpäälliset

 Kankaita olen kierrättänyt aina. Jo pikkulikkana sain isoisäni vaatturinverstaalla ihania nahka- ja kangaspaloja leikkeihini. Vaatturi -ukkini oli sodankäynyt mies ja materiaalit käytettiin tarkkaan. Sain ne kaikkein pienimmät tilkut, mitä ei muuhun voinut käyttää. Aika pienestä asti olen tehnyt barbeille nahkahameita ja toppeja. Ja housuja oikeista pukukankaista. Harmikseni niitä ei ole säästössä. 

Kotona myös oli tavallista, että vanha vaate uudistettiin (lue: tuunattiin) ja esimerkiksi pieneksi jäänyt villapaita purettiin ja langasta neulottiin jotain uutta. Hyvin on muistissa myös, miten 80-luvulla istuin mummin kanssa pihakeinussa leikkaamassa vanhoja lakanoita, verhoja ja vaatteita matonkuteiksi. Mummi opetti käännökset ja sitten sakset vaan suihki! 

Valmistamiani koristetyynynpäällisiä

Kun Loimaalle tuli 80-luvulla kirpputori, oli se täynnä aarteita. Hauskaa oli, että kovin monet eivät sinne alkuvuosina kehdanneet mennä, joten meillä jotka kehtasimme, oli valinnanvaraa ja hinnat olivat kyllä silloin oikeasti halvat. Ihania vanhoja vaatteita ja tekstiileitä. Siitä asti olen keräillyt kivoja kankaita myös käytettynä ja varastot ovat kauniisti sanottuna, melko runsaat. 

Välillä sitten pitää jotain niistä valmistaakin. Tässä postauksessa kerron oman ideani siihen, miten kierrätysmateriaaleistakin voi valmistaa tuotteitta pieniä sarjoja. Kierrätysmateriaalia on usein saatavilla vain rajattu määrä yhtä laatua, joten mitään kovin isoa sarjaa ei voi säännöllisesti tehdä. Aloin miettimään, miten saisin sarjaan koristetyynynpäällisiä yhtenäisen ilmeen, vaikka tiettyä kangasta ei välttämättä riitä joskus kuin kahteen samanlaiseen.  

Näissä tyynynpäällisissä tilaajan toiveena olivat Tylypahkan Rohkelikko-tuvan värit
ja ne ovat yksittäiset, eivät kuulu sarjaan. 

Olin myös huomannut, että tekstiilikierrätyksessä on aika paljon käsin virkattua pitsiä saatavilla (ja sitä on omissakin varastoissa, tietenkin). Tykkään itse, että sisustustyynyjä on aina vähintään kaksi samanlaista. Pitsiliinoja kuitenkin on harvoin identtisiä edes kahta kappaletta. Keksin, että verhokapat ovat mahdollisuuteni saada useampi samanlainen tyynynpäällinen aikaiseksi. 

Materiaaleissahan on oikeastaan runsauden pula, eli on vaikea valita kivoista vaihtoehdoista. Koska itse pidän simppelistä tyylistä, päätin valita pohjakankaaksi yksivärisiä kankaita. Tähän sarjaan valitsin pohjakankaaksi pellava-puuvillasekoitekankaita ja pellavanvärisenä. 

Kierrätysmateriaaleista valmistettaessa uusia tuotteita, on tärkeää varmistaa materiaalin sopivuus kyseiseen tuotteeseen ja huolehtia siitä, että materiaali on puhdasta. Materiaalioppia opiskellaan artesaanikoulutuksen aikana ja tietysti oma elämänikäinen käsityön kokemus myös auttaa. Puhtauden varmistan pesemällä kankaat kuumassa ja osan materiaaleista myös pakastan. Kun materiaali on kuivunut, voi alkaa suunnittelutyö. Toki työstä tulee usein tehtyä suunnitelma ihan piirroksenakin, mutta toisinaan mallailen materiaaleja yhteen ja idea voi syntyä siinä. 

Toteutin sarjan, jossa valmistin 6 kpl 45 cm x 45 cm sisustustyynynpäällisiä pellavanvärisellä pohjakankaalla. Neljään ompelin valkoista verhokappaa ja kahteen joulunpunaista. Vetoketjut ja ompelulangat olivat uutta materiaalia.  

Joulunpunaiset tyynynpäälliset käytössä. 

Kuva on otettu artesaaniopiskelijoiden jouluisesta pop up -näyttelystä,
jossa koristetyynynpäälliset tyynyineen olivat myynnissä.